Tradenomi opintojeni loppusuoralla heräsin kysymykseen ”onko tämä sitä mitä haluan tulevaisuudeltani?”. Nuoren elämäni aikana kohtaamat elämämäntilanteet sekä niiden muutokset muuttivat sitä, kuinka ympäröivää maailmaa hahmotin ja uudet jossain määrin aiemmasta poikkeavat sekä erilaiset asiat alkoivat herättää mielenkiintoani. Joku voisi jopa sanoa, että koin eräänlaisen hitaan sosiaalisen/yhteiskunnallisen heräämisen. Harmikseni tämä herääminen tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun olin ammattikorkeakouluopintojeni loppusuoralla ja tukikuukaudetkin olivat melkein loppuun kulutettu. Kun edellisten opintojen loppusuoralla rupesin suunnittelemaan uusien, täysin erilaisen alan opintoja, törmäsin vaihtoehtoja kartoittaessa Alkio-opistoon. Vaihtoehtojen joukosta Alkio-opisto erottui parhaaksi vaihtoehdoksi toteuttaa suunnitelmani uusista opinnoista ja kun keväällä sain tradenomin paperit käteeni jo syksyllä lähdin kohti Alkio-opistoa ja yhteiskunta- ja valtiotieteiden linjaa.
Syksy alkoi pohdinnalla valittavista opinnoista ja opettajien opastuksella suoritettaviksi opinnoiksi valikoituivat yhteiskuntatieteiden ja filosofian sekä sosiaalipsykologian perusopintokokonaisuudet. Näiden parissa vuosi vierähtikin erittäin nopeasti. Vaikka omasinkin kokemusta korkeakouluopinnoista, oli opettajilta saama tuki, neuvo ja opastus korvaamatonta uusien opintojen alkusuoralta aina kevään loppuun asti.
Arki opistolla oli vaihtelevaa. Joskus opinnot veivät suurimman osan ajasta, kun taas välillä oli ajanjaksoja, jolloin opiskelut olivat taka-alalla ja aikaa kului kaveriporukan kesken biljardipöydän äärellä aina opiston sulkemisaikaan asti. Ennen opistolle tuloa jännitin ikääni suhteessa muihin suoraan lukiosta tuleviin kanssa opiskelijoihin. Jännittäminen oli kuitenkin turhaa eikä ikäeroa oikeastaan edes huomannut oli vieressäsi sitten juuri lukiosta valmistunut tai jo elämää pidempään nähnyt ja kokenut ihminen. Jaettu elämäntilanne sekä yleinen porukassa vallinnut avoimuus yhdisti kaikkia nuorimmasta vanhimpaan.
Oli kyseessä sitten sosiaalinen herääminen tai aikuistuvan nuoren kasvukipuilu, oli päätös uusien opintojen aloittamisesta alkio-opistolla oikea. Vuosi opetti minulle itsestäni, ympäristöstäni sekä ihmisistä, joiden kanssa ylläpidän ja rakennan maailmaa. Suosittelenkin kaikille niin nuoremmille kuin jo hieman vanhemmillekin vähänkään elämänsä suuntaa pohtiville rohkeutta kuunnella itseään ja tehdä pelottaviakin elämän suuntaa muuttavia päätöksiä. Minulle lukuvuosi avasi ovet yliopisto-opintoihin, jotka olivat minulle täysin vieras ja tuntematon ajatus vielä muutama vuosi sitten. Samalla ovet avautuivat myös uusiin työtehtäviin vanhassa ammatissani. Vaikka tulevaisuus on arvaamaton, olen varma siitä, että vuosi Alkio-opistolla antoi tönäisyn oikeaan suuntaan. Tukikuukausia jo kuluttaneille Alkio-opisto on turvallinen paikka lähteä kokeilemaan uutta, koska toisen asteen opintotukikaan ei vähennä korkeakoulutukikuukausia. Suosittelen siis katsomaan tuntemattomienkin ovien taakse, koska oven avatessasi sinulla on aina mahdollisuus kulkea ovesta takaisin uudet kokemukset ja karttunut tietämys mukanasi.
