Osallistuin opettajille tarkoitetulle Erasmus+-kurssille Islannissa 7.–12.6.2026 tarkoituksena saada kunnon irtiotto arjesta. Tutkimusretkeilytyyppisen kurssin nimeltä Be the best teacher for your pupils (Ole paras opettaja oppilaillesi) järjestivät Outdoored-firman kokeneet Dusan Bartunek ja Petra Koppova. Vaikka en nuorten aikuisten opettajana ollut täysin kohderyhmää, nautin kuitenkin rennosta kansainvälisestä ilmapiiristä ja Islannin luonnon ihmeistä. Islantilaisessa kulttuurissa on paljon pohjoismaista tuttuutta.
Aurinkotervehdyksestä iltaan
Kurssilla hyödynnettiin kokemuksellisen oppimisen menetelmiä ulkona. Aamu aloitettiin vapaaehtoisella aurinkotervehdysjoogalla, johon osallistuin mielelläni joka kerta. Aamiaisen jälkeen lähdettiin päivän tutkimusretkelle. Vierailupaikkojamme viikon aikana olivat Hildin kalastajakylä, Thingvellir, Geysir, Gullfoss, Reykjadalur, peruskoulu, laavakenttä ja Reykjavik. Koska kohteet sijaitsivat kaukana toisistaan, vaihdoimme majapaikkaa kolmesti. Minun huonetoverinani oli ihastuttava nuori saksalainen neiti.
Iltaisin keskusteltiin koko porukalla saaduista kokemuksista. Ajatus “opettajan työ on maailman tärkein työ” toistui useasti kurssin aikana. Huomasin kuitenkin, että opettajienkin työ on vaikeutunut ilmastonmuutoksen takia. Esimerkiksi espanjalainen opettaja tuskaili, ettei hänen koulunsa ympäristössä ole mitään vihreää, vain kivisiä katuja ja taloja. Vesikin on loppumassa. Rutikuivaa ympäristöä surullisemmalta tuntui se, kun hän näytti koulun käytävälle oppilaiden kanssa rakentamaansa väripaperimetsää. Koululla ei ollut varaa kustantaa luokkaretkeä kaukaiseen metsään.
Leikkisiä kurssilaisia
Kurssin ennakkotehtävänä oli suunnitella muille osallistujille sellaista ohjelmaa kansainväliseen illanviettoon, joka esittelisi omaa maata tai sen kulttuuria. Koska kurssin osallistujista suurin osa oli pikku oppilaiden opettajia, niin heidän kansainvälisen illan ohjelmansa sisälsi leikkejä kuten pussihyppelyä tai hippaa. Olihan se hauskaa juoksennella ympäriinsä. Itäisestä euroopasta tulleet tarjosivat snapseja ja herkkuja.
Sade yltyi illan aikana, minkä takia Suomen ohjelma siirrettiin aamuun. Olin ainoa maani edustaja. Ohjasin porukan majapaikan pihan pieneen istutusmetsään, kehotin halamaan valitsemaansa puuta ja laitoin Finlandian soimaan. Kahdeksan minuuttia kuljin ison langattoman kauittimen kanssa puiden lomassa ja annoin mahdollisuuden nauttia suomalaisesta musiikista, islantilaisista poppeleista ja sisäisestä sielunmaisemasta. Jälkikäteen yksi opettaja tuli kiittämään harjoituksesta, jota aikoo soveltaa omassa opetuksessaan, ja toinen kertoi tunnistaneensa musiikissa neljä vuodenaikaa.
Kylmästä kuumaan
Vuorotellen kylmässä ja kuumassa oleskelun syvin olemus ymmärretään Islannissa. Kuumia kylpyjä on tarjolla joka paikassa. Kurssiporukan kanssa vaelsimme kuumalle (!) joelle, joka oli todella ihmeellinen. Sinne kun pulahti, niin rentoutuminen alkoi välittömästi. Silti oli pakko mennä välillä viileälle nurmikolle jäähdyttelemään. Opetin kurssilaisia kierimään nurmikolla kuin suomalainen lumihangessa saunan jälkeen. Kuuma joki oli reissun erikoisin ja mieleenpainuvin luontoelämys.
Myös Reykjavikin ainoan uimarannan – Nautholvikin – palvelut olivat minun mieleeni. Siellä pääsi uimaan kylmään mereen (+ 12 astetta) ja sen jälkeen lillumaan kuumaan altaaseen rannan tuntumaan. Ei ollut turisteja (eikä muita kurssilaisia). Sain ihan rauhassa kuunnella islantilaisten keskusteluja. Jonkin sanan pystyi silloin tällöin ymmärtämään ruotsin ja englannin taidon pohjalta.
Islantilaiset tuntuvat olevan ylpeitä kielestään ja iloitsevat, jos ulkomaalainen yrittää sanoa tervehdykset ja kiitokset maan kielellä. Islantilaiset vaikuttavat mutkattomilta. Mennään suoraan asiaan. Jos kaksi sinkkua islantilaista kiinnostuu toisistaan baarissa, he laittavat ensin kännykät vierekkäin. Sukupuusovellus näyttää vihreää, jos he voivat alkaa seurustella. Pieni on saari… ja kaikkien kanssa on tultava toimeen.
Pohjoismaista tuttuutta
Pohjoismaiseen tapaan vapautta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pidetään tärkeänä, mikä näkyy esimerkiksi Reykjavikin katukuvassa sateenkaaren värisessä katumaalauksessa ja peruskoulussa persoonallisuuden arvostamisena. Kurssimme vieraili peruskoulussa lukuvuoden viimeisenä päivänä, jossa moninaisuus tuli hyvin esiin. Käytävillä tungeksi persoonallisesti pukeutunutta väkeä. Oppilaat esittivät laulujaan koulun lavalla, rehtori soitti rumpuja paikallisen bändin kanssa ulkona ja vanhemmat tarjoilivat hot-dogeja. Kännyköillä sai olla jos halusi, mutta harva oli, koska oli niin paljon muuta viihdyttävää toimintaa tarjolla.
Kansan verenpaine nousee lakritsia popsimalla. Muutenkaan Islannin ruokakulttuurissa ei tullut esiin mitään erityistä, paitsi että siellä syödään lunneja, niitä kirjavanokkaisia söpöjä vesilintuja, mikä voi harmittaa ulkomaalaisia yhtä paljon kuin suomalaisten poron syönti. Islannissa on kalliimpaa kuin Suomessa, mikä johtunee siitä, että se on kovin kaukana muusta Euroopasta. Jos ravintolassa ostaa kolmenkympin pääruuan, niin voi suu loksahtaa auki, kun tarjoilija tuo pöytään alkuruuan kokoisen annoksen.
Islantilainen arkkitehtuuri vaikuttaa olevan käytännöllistä. Seinät suojataan aaltopellein vaakasuoraan satavalta vedeltä. Moderni funktionalistis-industrialistishenkinen arkkitehtuuri hyödyntää karua betonia rohkeasti. Alvar Aallon arkkitehtuuria arvostetaan. Lähellä Reykjavikin yliopistoa kohoavan upean Pohjolan talon tunnistaa jo kaukaa Aallon suunnittelemaksi. Sen ympärille on jätetty tilaa, lintukosteikko, istutuskokeiluja ja taidetta. Sisältä löytyy muun muassa mainio bistro ja pohjoismaista kirjallisuutta esittelevä kirjasto ja taidenäyttelytila. Miten kotoisaa!
Lisätietoa
BE THE BEST TEACHER FOR YOUR PUPILS -kurssi
Luettavaa: The Courage to TEACH – Parker J. Palmer –
