Polku tuntemattomaan – yliopistosta kansanopistoon

Hain Alkio-opistoon kesäkuussa 2025, kun psykologian opiskelupaikka ei pääsykokeen kautta avautunut. Takanani oli jo kaksi vuotta yliopisto-opintoja väärällä alalla: pääsin opiskelemaan luokanopettajaksi suoraan valmistuttuani lukiosta, mutta jo ensimmäisen vuoden puolivälissä havahduin siihen, etten viihtynyt opinnoissa. Kamppailin silti epävarmuuden kanssa vielä toisenkin lukuvuoden, sillä en tiennyt mitä muutakaan lähtisin opiskelemaan. Minulla ei ole koskaan ollut selkeää unelma-ammattia ja yhteishaussa hain opintoihin oikeastaan vain opinto-ohjaajani suositusten pohjalta. Paineet päästä korkeakouluun olivat kovat, joten otin paikan vastaan kotikaupungistani Tampereelta. Vasta myöhemmin ymmärsin, että todellisuudessa haluan tehdä työkseni jotain aivan muuta.

Viime vuoden tammikuussa päätin vihdoin laittaa opintoni tauolle ja hakea toiseen koulutukseen. Päädyin psykologiaan, sillä olen aina ollut kiinnostunut ihmismielen toiminnasta. Myös psykologin ammatin terapeuttinen luonne kiehtoo minua. Psykologia on kuitenkin hakupaineala, mikä tarkoittaa sitä, että hakijoita on huomattavasti enemmän kuin opiskelupaikkoja on tarjolla. Sen vuoksi pääsykoekin on vaikea, mutta ensikertalaisuuden menetettyäni se on ainoa polkuni psykologin pätevyyden antavaan koulutukseen.

Valintakokeeseen valmistautuminen yksin oli kuitenkin vaikeaa. En tiennyt, mitä kaikkea minun tulisi opiskella. Tiesin kokeen edellyttävän vahvaa matemaattista osaamista, eikä se ole koskaan ollut vahvuuteni. Kun en sitten lopulta saanut opiskelupaikkaa, oloni oli pettynyt. Tiesin, etten ollut panostanut kokeeseen tarpeeksi ja päätinkin, että aion yrittää seuraavana vuonna uudestaan. Tiesin nyt kokemuksesta myös sen, että tulisin tarvitsemaan tukea valmistautumiseen ja aloin pohtimaan valmennuskurssin ja kansanopiston välillä. Pienen etsiskelyn jälkeen törmäsin Alkio-opiston sivuihin, ja olin saman tien vakuuttunut. Mahdollisuus lähiopetukseen ja kampuksella asumiseen sekä opiston sijainti luonnon helmassa vetivät minua puoleensa, ja hain nopeasti Alkio-opistoon psykologian linjalle. Pian sain sähköpostiini hyväksymiskirjeen, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi opistolle. Uudenlainen arki odotti minua.

Ensimmäisellä viikolla oloni oli kuitenkin epävarma, sillä yliopisto-opintojen keskeyttäminen tuntui pelottavalta. Tuntui siltä, kuin olisin poikennut tutulta ja turvalliselta reitiltä tietämättä kunnolla, minne olin menossa. Vuosi lähti kuitenkin leppoisasti käyntiin ja huomasin pian viihtyväni opistolla. Löysin nopeasti ihanan ystäväporukan, jonka kanssa teimme lähes kaiken yhdessä: söimme, opiskelimme ja vietimme muutenkin vapaa-aikaa yhdessä. Yllätyksekseni nautin myös kämppiselämästä opiston asuntolassa, sillä kohdalleni sattui aivan ihana huonekaveri, jonka kanssa olen saanut jakaa arjen ilot ja surut. <3 Pikkuhiljaa palaset alkoivat siis loksahtamaan oikeille paikoilleen ja huomasin olevanikin aivan oikeassa paikassa. Arki opistolla muodostui oikein mukavaksi, sillä opiskelu, sosiaalinen elämä ja vapaa-aika olivat täällä täydellisessä tasapainossa.

Vuoden aikana erityisen palkitsevaa on ollut huomata, että matematiikan ja tilastotieteen taitoni ovat kehittyneet huimasti (kiitos tästä kuuluu tietysti ammattitaitoisille opettajillemme!). Olen vuoden aikana oppinut pitämään matematiikasta ja ylipäätään opiskelusta, sillä Alkiolla on ollut helppoa muodostaa juuri itselle sopiva ja toimiva opiskelurutiini. Koenkin, että myös yleiset opiskelutaitoni ovat kehittyneet vuoden aikana. Opiskelun ohella olen päässyt kokeilemaan paljon uusia asioita, kuten bändissä soittamista ja opiskelijakunnan hallituksessa toimimista. Vuoteni täällä on ollut siis monin puolin opettavainen ja antoisa.

Parasta opistovuodessa on kuitenkin ollut opistolla vallitseva yhteisöllisyys. Opettajat ja henkilökunta ovat tukeneet minua, milloin missäkin, ja heidän ansiostaan tunnelma opistolla on ollut aina välittävä ja lämmin. Etenkin uudet ystäväni ovat tehneet vuodestani täällä unohtumattoman ja muun muassa keskiviikon saunaillat, yhteiset metsälenkit ja peli-illat ovat hetkiä, joita tulen muistelemaan lämmöllä vielä vuosienkin päästä. Nyt opistovuoden lähestyessä loppuaan voin aidosti sanoa, että Alkio-opistolle hakeminen on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Tutulta reitiltä poikkeaminen ei siis ollutkaan huono asia, sillä lopulta uusi tuntematon polku osoittautuikin juuri itselleni oikeaksi reitiksi.

Jos olet samassa tilanteessa kuin minä ja tarvitset apua pääsykokeeseen valmistautumiseen, niin voin suositella sydämellisesti Alkio-opistoa. Ammattitaitoisten opettajien avulla taitosi kehittyvät takuulla, ja samalla itseluottamuksesi kasvaa. Sen lisäksi täältä saat lämminhenkisen ja välittävän yhteisön, joka on aina tukenasi. Tänne voit tulla juuri sellaisena kuin olet, missä elämäntilanteessa tahansa. Jos siis pohdit ollenkaan, että lähtisitkö, niin lähde. Rohkeus ja avoimuus palkitaan!