Julia Zhukova-Pankkonen opiskelee Alkio-opistolla Akateemisesti Suomessa -kotoutumiskoulutuksessa. Hän haastatteli suomen kielen opettajaansa Marjaana Göösiä. Kuitenkin alkuun Julia sanoo: ”Olen hyvin kiitollinen Marjaanalle – loistavalle suomen kielen opettajalle – hänen positiivisuudestaan ja empaattisuudestaan, pehmeästä voimastaan ja tietenkin ainutlaatuisista kieliopin ja kielitaidon opetusmenetelmistään, jotka jäävät mieleeni ikuisesti.” Julia käytti haastattelussa apunaan äänentallennuslaitetta. Alla ovat hänen kysymyksensä ja Marjaanan vastaukset.
- Mitä opetusmenetelmiä käytät opettaessasi suomen kieltä maahanmuuttajille suunnatuilla kotoutumiskursseilla?
Tämä on tosi hyvä kysymys. Ehkä se kaikkein tärkein asia on se, että koska Alkio-opisto on kansanopisto, niin meidän pedagogiikka on kansanopistopedagogiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että on tosi tärkeää kohdata jokainen opiskelija, ja kuunnella jokaista opiskelijaa, sekä nähdä se opiskelija kokonaisena ihmisenä. Sitten siihen kuuluu myös se, että kansanopistossa oppiminen on kokonaisvaltaista eli kaikki mitä opiskelija Alkio-opistossa tekee on osa oppimista. Esimerkiksi, kun koulun henkilökunta puhuu suomea, niin kaikki se auttaa sinua oppimisessa. Toki sitten suomen kielen opetuksessa minä yritän tarkemmin löytää löytää sellaisen tasapainon funktionaalisen ja formaalin opetuksen välillä. Se on sellainen pääidea. Riippuu vähän siitä, mikä se kurssi on.
- Miten opetus järjestetään eritasoisen kielitaidon omaavalle opiskelijaryhmälle? Miten integroit opetuksesi?
Se onkin tosi iso asia. Suomen kielen kursseilla ryhmät ovat aina eritasoisia, vaikka sinä yrittäisit valita opiskelijoita, joilla on suunnilleen sama kielitaito. Se vaihtelee todella paljon ja minun mielestäni siinä on tärkeintä se, että opettajan täytyy tuntea omat opiskelijansa. Opettajan täytyy tietää, mitä opiskelija osaa, ja mitä opiskelija tarvitsee. Vasta sen jälkeen voi integroida ja miettiä sitä miten opetus järjestetään. Esimerkiksi oppitunneilla, jos annan tehtävän, niin sitten minun opettajana täytyy tietää minkälaista tukea eri opiskelijat tarvitsevat annetussa tehtävässä. Toinen pärjää hyvin yksin, kun taas toinen tarvitsee apua tehtävänannon tai sanaston kanssa. Jotkin opiskelijat sitten taas laitetaan tekemään tehtävää yhdessä, että he voisivat auttaa toisiaan. Eli yritän siinä oppitunnilla löytää erilaisia tapoja ratkaista opiskelijoiden tasoeron, mutta ei se aina ole helppoa.
- Miten arvioit opiskelijoiden kielitaidon tason kurssin alussa ja miten se vaikuttaa opetussuunnitelmaan?
Kun opisto valitsee opiskelijoita, niin yleensä hakijalla on todistus kielitaidosta, eli yleensä hän on ollut jossain toisessa koulutuksessa ennen Alkio-opistoa. Tässä tapauksessa tietysti katsotaan niitä jo valmiita todistuksia. Jos taas opiskelijalla ei ole mitään todistusta kielitaidon tasosta, niin sitten minä voin esimerkiksi haastatella opiskelijaa, tai antaa opiskelijalle jotain pieniä tehtäviä. Pääsykokeita meillä ei ole, koska meillä ei ole oikein mahdollisuutta järjestää sellaisia, eikä se tunnu kovin oikealta tähän kansanopiston ideaan. Sitten kun opiskelijat on valittu, niin meillä on pieniä kielitestejä kurssin alussa, mutta ne ohjaavat jo enemmän sitten sitä opetusta sillä tavalla, että näen paremmin mitä opiskelija osaa ja mitä opiskelija ei vielä osaa vähän tarkemmin, ja toki yleisellä tasolla.
- Miten autat oppilaita selviytymään kulttuurieroista, jotta yhteistoiminnallinen oppiminen olisi tehokasta?
Tässäkin ehkä ajattelen, että se tärkein työkalu on se sellainen avoin keskustelu ja dialogi, ettei oleteta toisesta ihmisestä asioita, kuten “toi on nyt ton kulttuurin edustaja, joten hän varmaan ajattelee näin”. Ei oleteta, vaan kysytään ja keskustellaan. Yleensä meillä ei ole ollut mitään kauhean isoja konflikteja kulttuurierojen takia, mutta jos näitä olisi tullut eteen, niin sitten yritän ottaa sen näkökulman, että opettajan tehtävä on auttaa opiskelijaa pärjäämään suomalaisessa kulttuurissa. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikki suomalaisessa kulttuurissa on jotenkin hyvin ja oikein, mutta minä yritän auttaa opiskelijaa ymmärtämään miksi Suomessa toimitaan, niin kuin toimitaan, jotta se opiskelija voisi rakentaa sitten sen oman elämänsä täällä.
- Onko oppijoilla erityistarpeita tai -vaikeuksia, joita kohtaat erityisen usein oppimisprosessissa?
On, kyllä. Usein oppijoilla on esimerkiksi vaikeita kokemuksia elämästään. He voivat tulla sellaisesta tilanteesta, jossa ovat kokeneet tosi vaikeita asioita ja se vaikuttaa myös sitten siihen opiskeluun täällä. Tietenkin maahanmuuttajilla ja suomen kielen oppijoilla voi olla myös oppimisvaikeuksia, joiden tunnistaminen voi olla tosi haastavaa, koska samalla ollaan oppimassa uutta kieltä. Sitten tietysti opiskelijoilla voi olla erilaisia terveydellisiä haasteita henkilökohtaisessa elämässä. Todella erilaisia asioita, jotka vaikuttavat opiskeluun. Ja toki yksi iso asia on se, että suomalainen yhteiskunta ei mielestäni aina ihan onnistu siinä, miten täällä otetaan maahanmuuttajat vastaan, ja miten täällä kohdellaan maahanmuuttajia. Miten arvostetaan maahanmuuttajien ammattitaitoa, jota heillä jo on. Huomaan usein miten turhauttavaa se on opiskelijoille, kun he ovat ammattilaisia, tulevat tänne, ja sitten kukaan ei arvostakaan sitä ammattitaitoa. Se on mielestäni todella turhauttavaa, eikä toki minullakaan ole aina siihen mitään ratkaisuja. Mutta kyllä, monenlaisia erityistarpeita ja vaikeuksia kyllä on. Se on ihan jokapäiväistä.
- Millaisia tuloksia voidaan odottaa maahanmuuttajille suunnatulta suomen kielen kurssilta? Mitä ammatillisia mahdollisuuksia Alkio-opiston kotoutumiskurssien opiskelijoilla on? (suomen kielen kurssin lisäksi)
Se on todella yksilöllistä, eli se riippuu ihan täysin siitä, että minkälainen se yksilön tausta on. Minkälainen koulutus hänellä on? Onko se sellainen koulutus, joka on heti hyödyllinen Suomessa vai pitääkö opiskella jotain lisää? Eli se, minkälaisia tuloksia tulee ja mitä mahdollisuuksia opiskelijalla on, vaihtelee todella paljon. Ehkä minä näin yleisesti sanoisin, että jos yritän arvioida koulutuksen tuloksellisuutta yleisesti, niin katson sitä, että edistyykö opiskelijoiden kielitaito. Ja se on todella yksilöllistä, meneekö jokainen eteenpäin siinä, ja pystyykö opiskelija niitä omia tavoitteitaan saavuttamaan.
- Miten autat oppilaita kehittämään suomen kielen puheharjoitteluaan ja viestintätaitojaan?
Meillä on tietysti niin suomenkielinen ympäristö kuin suomenkielinen oppilaitos, eli maahanmuuttajat voivat halutessaan valita kursseja, joissa he ovat täysin suomenkielisessä ympäristössä, mutta sitten tietysti meillä on myös kursseja, jotka erityisesti keskittyvät vaikka viestintätaitoihin, kuten nyt keväällä kurssi ”Yhteiskunta- ja viestintätaidot”. Ja sitten ylipäätään oppitunneilla puhutaan suomea kuitenkin aika paljon.
- Miten kulttuuri- ja kirjallisuusmateriaalin käyttö auttaa parantamaan oppilaiden kielitaitoa?
No tietysti erilainen materiaali on hyödyllistä oppisanastoa, mutta opettajana minä myös ajattelen siltä kannalta, että kun suomen kielen oppija oppii tuntemaan myös suomalaista kulttuuria, niin silloin hän pystyy myös paremmin osallistumaan erilaisiin keskusteluihin suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisten kanssa.
- Miten suhtaudut oppilaiden eritasoiseen motivaatioon ja mitä menetelmiä käytät motivaation tukemiseen/parantamiseen?
Tosi hyvä kysymys. On ihan totta, että motivaatio vaihtelee, mutta minun mielestäni tarkastelijan pitää ymmärtää miksi se vaihtelee. Yleensä taustalla kuitenkin on jotain, esimerkiksi elämässä joku syy, jonka vuoksi opiskelija ei voi panostaa opiskeluun niin paljon kun hän haluaisi. Tai ehkä hän on ymmärtänyt, että haluaakin opiskella jotain toista alaa. Tässäkin minä näen, että jos minusta tuntuu, että jonkun opiskelijan motivaatiossa on jotain mikä herättää kysymyksiä, niin keskustelu on siihen se paras ratkaisu. Ja toisaalta ei kaikilla tarvitse olla samanlainen motivaatio. Se on ihan yksilöllinen asia. Joillakin motivaatio syntyy siitä, että haluaa elämässä jotain asioita, ja suomen kieli on vähän kuin työkalu joka auttaa siihen. Jollain toisilla motivaatio syntyy siitä, että heitä kiinnostaa itse kieli. Minähän voin yrittää tehdä oppitunneista kiinnostavia, mutta toisaalta en voi toisen ihmisen sisällä synnyttää sitä tarvittavaa motivaatiota. Motivaation täytyy tulla kuitenkin sisältäpäin. Sitten jos motivaatio ei ole riittävä, niin keskustellaan, että missä se vois olla, mikä se olisi opiskelijan juttu, josta sitten sen motivaation voisi löytää. Ensin tarvitsee olla just tämä, tärkeintä on et se löytyy jostain.
- Olin iloisesti yllättynyt kuullessani, että sinäkin olet aikoinaan valmistunut Alkio-opistosta. Mitkä ovat tärkeimmät erot silloisen ja nykyisen Alkio-opiston koulun välillä?
Hauska kysymys! Siitä on pitkä aika, mutta tosi erilaista on tietenkin se, että missä roolissa minä itse täällä olen. On todella eri asia olla täällä opiskelijana kuin opettajana. Se tuntuu melkein siltä, että se oli eri elämä silloin opiskelijanakuin nyt, mutta yksi ero kyllä on: Musta tuntuu, että opiskelijat niinkun juhlii vähemmän nykyään kuin silloin aikaisemmin. Juhlat oli aika legendaarisia, mutta ehkä tämä on vain minun oma mielikuva aiheesta. Se sellainen Alkio-opiston henki on mielestäni hyvin sama. Sellainen tietty yhteisöllisyys, ajatus siitä, että olen täällä yhdessä oppimassa ja tekemässä. Se on sama. Se ei ole muuttunut. Sen minä tunnistan edelleen.
